torstai 28. huhtikuuta 2011

viisikymmentä verkkokalvoa


syöpynyt
satuillut
ollut happohyökkäys ja syyskuista sysimusta

purkanut ääriviivojen pehmeää nauhaa
kuollut liikennevaloihin

ja itkenyt vähäsen lopputekstien aikana

Pöydällä on kuukauden annos reseptilääkkeitä. Jotain. Luoja mua pelottaa entä jos jää vain tyhjää kun juuret on siivottu pois päästäni, eihän mulla ole mitään muuta edes katsoa, en mä edes koe olevani tarpeeksi luhistunut tarvitakseni mitään. Paniikki on hiilidioksidia ja variksennokkia silmäkulmissa.

Ei tätä. Halusin olla se, joka kiskoo muita meteoriittien alta, en se, joka tarvitsee valkoista pysyäkseen kunnossa.

Musta on jo imeytynyt sukkien läpi vereen. Tästä tulee kroonista.

"kierretään toi raato
se on ihminen
sen
liha
on
pahaa"

2 kommenttia:

  1. Minullakin oli sepramia, mutta se meni nyt vaihtoon koska ei toiminut. En vieläkään osaa suhtautua oikein lääkkeisiin, en minä ehkä niitä tarvisi en minä ole nin sekaisin. Mutta joskus siihen vaan täytyy myöntyä, että on välillä jonkun muun vuoro pitää sinut pinnalla.

    VastaaPoista
  2. omg kaikkiko mun ympärillä alkaa ottaa jotain troppeja D8 mun vaikutuspiiri on näemmä lääkitystä vaativa tauti. ei vaan, tuntuu pahalta kuulla ahdistuksesta, mutta ehkä sä vielä nouset. kyllä sä nouset!

    VastaaPoista

parsi minut kasaan