Tämä on minulle;
älä pue luita enää kenenkään peiliin. Jäljelle jääneet muistuttavat tyhjänkäynnin hologrammia tai määrittelemättömiä synonyymeja, joiden valossa muistan taas miksi olen liiaksi vinoutunut poistuakseni sisämaailmastani. Jos hankkiudunkin eläväksi kieroillen, pysyvät ulkoilmalta aidatut keuhkot ikuisesti rakkaimpana vaivalloisista vakioasusteistani.
silloin ei löydy pohjaa
kun päivittäin joku on kaatumatta äkkikuolemia
katuvalotaitoksissa tämä joutilaisuus silkkaa kulissien murtumaa
eikä löytyisi pohjaa
(Ja tämä on yksinomaan sinulle, sillä sun ovat ainoat hiukset joiden läpi tahdon punoa kammaksi omat sormeni. Vuorokausien keräämä nukka varisee olemattomiin vasta nähdessäni sut taas
.)
