lauantai 19. huhtikuuta 2014

mother earth is pregnant for the third time for y'all have knocked her up



Katastrofaalista yötä ja aamua vaan kaikille sivupersoonilleni. Torakat, pyörremyrskyt. Olen huvin vuoksi alkanut kuvitella Vantaan laitamille sellaista ankeaa fantasiaromaania, jossa saisin kerrankin pitää omat kasvoni. Vähän kuin harjoitukseksi. Katseeni ohi romahtaneiden puiden, jotka ovat kaksikerroksisen maiseman tunneli ja haava. Tuolla minä tanssin viime yönä.


Kaksikerroksisen? Olenpa rajoittunut. Ei kerroksia ole vain kaksi, ei missään tai kenessäkään. Tässäkin voisi olla vaikka valtameren muotoinen mustelma ja sen paikalla kaikki runokirjoista alleviivatut lauseet
ja sen paikalla
öljylamppuja
ja sen paikalla
...niin, mitä?

Voisinpa kuljeskella katuja aina etelään asti ja kuoria tavanomaisuutta jaloillani kuin turhaksi käynyttä ihoa. Pidän ruusuöljystä. Hunajasta. Huulipunasta. Huulipunasta, joka lepattaa irti reunoistaan ja levitoi suustani suuren violetin sydämen. Puhuminen olisi miltei mahdotonta, vaikka vihreälehtiset köynnökset eivät versoisikaan kaikkialta hampaideni lomasta. Sekunnin ajan KAIKKI MITÄ SANON ON HUUMAAVAN KAUNISTA. Lasken jäsenistä ja silmistä katkenneet verisuonet, joiden punainen on äkkiä kuin synestinen kanjoni. Yhteen pieneen rakoon mahtuu koko havaittava maailma, kaikki muu on salattua - loputonta ja merkityksellisempää kuin mikään katsein havaittava. Juuri sellainen todellisuus, jota alun perin lähdin etsimään.

En tiedä mitä se oli. Ei ainakaan valaistuminen. Eilen kotiin palatessani tunsin pelottavan viisiminuuttisen ajan hullua iloa. Olin hullu.



Tänään, no. Juhlapyhät ovat olemassa mulle vain jotta muistaisin miten yksinäinen saatan olla. Ei ole mitään tulevaisuutta sen pahemmin kuin menneisyyttäkään. Pitäisi osata vaalia niitä muutamia kullankajoisia tunteja, joita satunnaiset yhteentörmäämiset tuottavat, mutta en mä ikinä ole osannut olla niin johdonmukainen. Tästä on pelottavaa vauhtia tulossa typeryksen lokikirja.

Mother Earth is pregnant for the third time
For y'all have knocked her up.
I have tasted the maggots in the mind of the universe
I was not offended
For I knew I had to rise above it all
Or drown in my own shit.