jos kosket untasi se hajoaa

Olin kaksitoista henkilöä kun aurinko kiipesi sisään ikkunasta syödäkseen minut.

ydinräjähdys miinus minuus minussa

Lämmöstä käpertyneenä ne nukkuivat, vihreät tekstiilisilmät verhoissa ja amputoitu kipu asfaltin alla turvassa. Raks sanoivat maitohampaat vihaisten kynsien alla, minustakin saattaa jäädä jäljelle vain helmiäispölyä maton raitoihin. Radioaktiivisten bambien kuolema paperin ruudukoilla - mikä saikaan peuransydämen pakahtumaan kehikkoonsa yhä uudelleen?

Minä. Mitä. Päätin rakentaa elämäni keskelle tuulta, missä tylsiä päiviä ei oltu vielä keksittykään. Joskus myöhäisempinä aikoina sammaleenväriset sukkahousut menivät rikki varpaista ja minua itketti. Pikkukivet kirjoittivat jalkapohjiin säröillään

oletpa sinä painava

Sovitaan että tämä on omalla tavallaan aika surullinen tarina.

sadepisarantakuttamaa

Mutta nyt sormet ovat kirsikoista veriset ja minä silti iloisempi kuin vähään aikaan, hymy hymy ketunväriset hiukset ja joku veti mut sinisten silmien kohdistinloisteesta turvaan. Onkohan vielä huomennakin olemassa sellaisia sateenvarjoja, joiden alla mahtuu kävelemään jonkun kanssa ilman että sade puree nilkkoja?

Ps, joskus aivastin hat-siuh, nykyään tsiuh. Tsiuh kun taidan olla vähän liian sairas ja hereillä hengittääkseni kuten kaksi viikkoa sitten.

Hei

joku varastaa hohteen silmistä jos niillä katsoo

niin

antakaa mulle toiveena sellaiset silmät
ne silmät,

tahdon sulkea ne

ja suljen ne

Sain jotain kivaa ihanaiselta emmalta, kiitos. ♥ Tähän kohtaan kuuluisi hymy. Nyt minun pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestäni, mutta taidan olla aika huono sellaisessa. Älkää välittäkö.

Mutta kuitenkin:

1. Rakastan unia ja unennäkemistä. Jos saisin päättää, nukkuisin kaikki päivät hiljaisiksi ja olisin täydellisen turvassa peiton raitojen takana. Voisin herätä myöhään iltaisin ja vasta silloin kun kaikki olisi nättiä.

2. Olen liian hyvä valehtelemaan. Joskus olin niin ylpeä siitä ettei kukaan oikeastaan tiennyt musta mitään todellista, mutta nykyään pelkään vain että niin käy uudelleen. Inhoan valheita.
.

3. Kutian tosi herkästi kaulasta, varsinkin luomien kohdalta jostain oudosta syystä. Haluaisin niskaan tatuoinnin ja jos joskus oikeasti otan sellaisen, kiljun varmasti koko tatuointiajan. Pelkkä ajatus hävettää. Ainakin vähäsen.

4. Pidän itseäni hiljaisena olentona, mutta puhun silti ystävieni Krokon ja Murmelin seurassa pyörryttävän paljon ja nopeasti, kuin yrittäisin sanoa kaikki säästetyt sanat kerralla. En tiedä kumpi on oikeasti olemassa, se joka ei sano sanaakaan vai se joka nauraa ja puhaltaa kissojen turkkeihin juovia.

5. Vuonna 2008 tammikuussa oli päivä, jolloin pidin jalkoja valojen yläpuolella valmiina päästämään irti. Alan vähitellen olla iloinen siitä että muutinkin mieleni.

6. Olin neljännellä luokalla ihastunut Saksikäsi Edwardiin.

7. Tykkään piilotella lappuja ja pieniä kivoja viestejä kaikkialle, vaikka usein käykin niin ettei kukaan löydä niitä.

ei saa osua lattiaan

Lätäköt teiden varsilla ovat mustia silmiä, astun tahallani jokaiseen ja puhkaisen ohuen verkkokalvon painavilla kengillä

jalanjälkeni ovat punaiset.

Tässä maailmassa käyn keijun kanssa elokuvissa, tuijotan vinhasti pyörivää hyrrää ja unohdan ikävän kotiin.

Minä pidän

epätodellisesta tunteesta unikuvien jälkeen
aitioparvekkeesta jolta näkee koko salin yli
lattialle putoavista irtokarkeista hohtamassa värejä pimeään
hopeankauniista saksista
ja pistekirjaimista

--- .. -.- . .- ... - ..

antakaa maailman paras syy elää ja viekää se sitten pois, en ehkä enää koskaan naura kirjoille joiden kansissa luvataan onnettomuuksia.

.. -.- .-.- ...- .-.-

Joskus kun laittaa silmät tiukasti kiinni, on kaikki pelkkää kauneinta mustaa ja sellaiseen mustaan mä tahtoisin nyt hukkua. Ripsiä myöten pimeässä ja varjoja askeleissa, metsiä joissa puuteripuut elävät ihan hiljaa. Joskus muulloin pidin eniten jouluvaloista, en punaviolettipinkkisinipäänsärystä vaan niistä lempeistä, joissa oli tähtiä ja mustia aukkoja johtojen lomassa.

Silloin oli talvi.

Ehkä mä sen jälkeen uskaltaisin kertoa, miten joku ompelee paljetteja pupillien paikalle joka ikinen yö, miten pelosta kasvaa tummia sateenkaaria seinille, kertoisin senkin että jossain on olemassa joku joka ehkä sahaisi luistani palasia, sahaisi palasia ja pölyä ja tukehdun sellaiseen aina.

mua paleltaa