Joskus kun laittaa silmät tiukasti kiinni, on kaikki pelkkää kauneinta mustaa ja sellaiseen mustaan mä tahtoisin nyt hukkua. Ripsiä myöten pimeässä ja varjoja askeleissa, metsiä joissa puuteripuut elävät ihan hiljaa. Joskus muulloin pidin eniten jouluvaloista, en punaviolettipinkkisinipäänsärystä vaan niistä lempeistä, joissa oli tähtiä ja mustia aukkoja johtojen lomassa.
Silloin oli talvi.
Ehkä mä sen jälkeen uskaltaisin kertoa, miten joku ompelee paljetteja pupillien paikalle joka ikinen yö, miten pelosta kasvaa tummia sateenkaaria seinille, kertoisin senkin että jossain on olemassa joku joka ehkä sahaisi luistani palasia, sahaisi palasia ja pölyä ja tukehdun sellaiseen aina.
mua paleltaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
parsi minut kasaan