tiistai 21. syyskuuta 2010

sadepisarantakuttamaa


Mutta nyt sormet ovat kirsikoista veriset ja minä silti iloisempi kuin vähään aikaan, hymy hymy ketunväriset hiukset ja joku veti mut sinisten silmien kohdistinloisteesta turvaan. Onkohan vielä huomennakin olemassa sellaisia sateenvarjoja, joiden alla mahtuu kävelemään jonkun kanssa ilman että sade puree nilkkoja?

Ps, joskus aivastin hat-siuh, nykyään tsiuh. Tsiuh kun taidan olla vähän liian sairas ja hereillä hengittääkseni kuten kaksi viikkoa sitten.

5 kommenttia:

  1. Ei vitsi miten sinä teet tuon? Uskomattoman kaunista.

    Ihanat kengät muuten kröhöm

    VastaaPoista
  2. Siihen tarvitaan vain vähän pilveä ja öljyvärejä.

    VastaaPoista
  3. Aurinkosuussa, kiitos sinä senkin ihana. ♥ Minäkin pidän noista kengistä, harmi etten omista niitä tai tuota kuvaa. (Joka muuten on täältä:

    http://audreyhepburncomplex.tumblr.com/post/1059207185 )

    Mustelma, niin, näätäeläinten suusta se totuus kuuluu.

    VastaaPoista
  4. Ou miten huomasin vasta nyt, että kirjoitat kovin kauniisti! Ja jos neljä sateenvarjoa neuloisi yhteen kahdelle ihmiselle, sade ei ehkä enää purisi nilkkoja niin kipeää kuin aikaisemmin.

    VastaaPoista
  5. Lumi, voisikohan sellaisella sateenvarjolla lentää ylös sateesta? Se olisi aika mukavaa.

    Ja tämä sydän on sinulle: ♥

    VastaaPoista

parsi minut kasaan