torstai 15. maaliskuuta 2012

uneksimattakaan mene[h/s]tyneistä


ON VAIN JATKUVA, VUOROMINUUTEIN ITSENSÄ UUSIVA TARVE KADOTA,
MINÄ PELKÄÄN SOKEUTUVAAN IHOON ASTI LIIKAA


Jotkut tekevät välittömästi päätöksen Saturnuksen ja satunnaisten tramadolipurkillisten välillä -  kumpaan hukkua, kumpaan kätkeä amputoidut osiot. Mä voisin valita kolmannen mittatilauskuoleman (puhkoa otsatukanalaisen lasin viidestä kohtaa ja vapauttaa mieleni pahoinvoivat koe-eläimet) tai

tai

tai ehkä

oppia improvisoimaan iloni uudestaan. Sillä aina kun joku puhuu, mä mietin ristisanatehtäviä. Tyhjiä kohtia ja niitä risoja tavuja, jotka tulkitsen väärin ja väärille paikoille. Aina.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

ilmaisia psykedeelejä


Kuin havainnollistaakseen
pieleenmenneet keisarinleikkaukset
kaikilla ruumiini
pinnoilla, syvyys

tappoi painollaan rivin kohteita tätä hyödytöntä kemiaa

Ehkä hapuillessani päätäni viemäriverkostoista, tai silloin kun mä
mieli tripaten kylläisistä punasoluista (miten vaan)
ilman lupaani, ilman mun lupaani uneksittu pikakelaus, otos, luodin väkivaltainen sykli nurinniskoin ulos sydämestä

etteivät suolakehätkään
suojelisi susikasvoista
tyttöä loisteputkikuoriaisilta