ON VAIN JATKUVA, VUOROMINUUTEIN ITSENSÄ UUSIVA TARVE KADOTA,
MINÄ PELKÄÄN SOKEUTUVAAN IHOON ASTI LIIKAA
Jotkut tekevät välittömästi päätöksen Saturnuksen ja satunnaisten tramadolipurkillisten välillä - kumpaan hukkua, kumpaan kätkeä amputoidut osiot. Mä voisin valita kolmannen mittatilauskuoleman (puhkoa otsatukanalaisen lasin viidestä kohtaa ja vapauttaa mieleni pahoinvoivat koe-eläimet) tai
tai
tai ehkä
oppia improvisoimaan iloni uudestaan. Sillä aina kun joku puhuu, mä mietin ristisanatehtäviä. Tyhjiä kohtia ja niitä risoja tavuja, jotka tulkitsen väärin ja väärille paikoille. Aina.
Hienoin postauksenotsake vähään aikaan. (Ja onhan näitä tekstejäkin koukuttavaa lukea. Improvisointia odotellessa.)
VastaaPoista