keuhkoihin tarvitaan proteesi

miksi olla kiiltokuvien haljennut antikristus, se omiin aurinkoihinsa hukkuva sairas astronautti
kun silmänkääntötemppu on helpompi omaksua sokeanakin

?

valitsen kaikista valheista itseni kaltaisen
saa nielaista viemärinä täytetyn eläimen mutkaisen figuurin
muovisilmäni tyhjätyistä kuopistaan

nyt perjantaisiluetti pue nuo raajat pois -

tylpät kuin hengittäisi hautaa

näyttäisit niin elävältä katkottuna

kulta läpimätä raatoni

joka saa viedä kaiken

minut muistomurhaajan
lainakehoni hajoamaan elinkautisessa teollisuusjätteeksi

haha tyhmä revyytyttö

 

lyhytkolmio.pdf

onko tämä muka pelkkää raakalaismaista taidetta?

Molekyylini, älkää

tähän ulottuvuuteen kohdistuva
sairas valintapaine on meille liikaa

ennen kello kahtatoista pudonnut aika merkitsee uutta halkaisijaa lakastuneessa elämässäni

lähtönopeuteni sanoitusta, jalkani punaiset värit

Millaista olisikaan olla hitaampaa lämpöä

eräälle kaikkea - modernin maailman fosforikosto

Kerta toisensa jälkeen jään kuolleena alkuun

ollen sentään

neilikka omilleni

vitut se mitään lohduta

illalla sen glittersilmät (tämä on valhe)

Hän on täydellisin ikäväni metamorfooseista
päiväpainajaisista todellisin

se samuraitukka joka hukkuu Orionin tähdistössä

joka hukkuva omiin tähtiinsä

Askeleet lainattu rusettiluistelijoilta
sellainen hontelo kolibrinkaunis
siivissä pysähdyksiä

Hän korvaa pääni sisustan sotakoneistolla
repii ylimääräiset pois

kuin väkivaltainen kuva, jota ei ole olemassa

kohtalokas virhe kääntää nämä horisontit ympäri

Silloin piilotin irtoruumiini pieninä palasina mannerjäätaskuun.

Kivipohjan alla joku hengittää näkinkengät eläviksi
liikkeissä tiettyä hallittua epileptisyyttä
kuin mua varten
yhteyttää katastrofitarinoita
hylkyjä
sukellusveneitä tytönluisia kiinni kylkiin

tuhon jäljet -
nehän näkee jo
miksen mä juokse?

bensiinilätäköissä ruma muotokuva

Tunnustuksen saaneen pitää:

1.Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Sain tämän eräältä kauniilta aurinkosuiselta, hurr kiitos miljoonasti. Haluaisin kiittää kaikkia muitakin, sillä teitä on yhtäkkiä ihan hirveän paljon ja se tekee mut iloiseksi. Kiitos.

En osaa valita vain kahdeksaa, tämä on kaikille.

1. Viereisessä talossa oli aika paha tulipalo tällä viikolla. Järkytyin eniten kun kuulin sairaalaan häkämyrkytyksen takia joutuneesta kissasta.

2. Olen huono ylläpitämään ihmissuhteitani ja se hävettää mua. Inhoan pääsääntöisesti puhelimessa puhumista enkä muista vastata tekstiviesteihin ajallaan.

3. Kirjahyllyni sisältö on järjestelty värien mukaan.

4. Pelkään usein, että jokainen elävä (eloton) olento vihaa mua tai kykenee lukemaan ajatukseni. Tai molempia.

5. Hampaani kalisevat helposti silloinkin kun en palele.

6. Kävin tänään tapahtumassa nimeltä Nufit. En uskaltanut kehua lipunmyyjän My Bloody Valentine - bändipaitaa.

7. Laitan kalenteriini sydämen tai hymynaaman yleensä jokaisen sellaisen päivän kohdalle, jonka aikana on tapahtunut jotain hienoa. Tämän viikon kohdalla on yksi molempia.

8. Yö alkaa nyt, ja mä aion viettää sen Donnie Darkon ja Dead Poets Societyn parissa. Hei hei.

side effects include: drowsiness, apathy, and blurred vision... i'm taking two

Kaakelilattialle oli kokoontunut raitiotieverkostollinen tuhatjalkaisia, äitipuoli joka ruostutti saksia niskassani monistaen teräkaupalla lisää TUHANSIA MUSTIA JALKOJA,  olin säikähtänyt kalpea kuva vedessä, halvaantunut teatterivieras viemäristä - säpsähti kummalliseen kylpyhuonekuvaelmaan vasta hovikumarruksen jälkeen;


nehän on mun. mun hiuksia. omiani. mun mustia hiushyönteisiäni. apua, pumpuliturkki loppuu niskakuoppaan ihan tässä näin, nyt ne kaikki näkee miten helposti mut voisi kuristaa.

Totuushan on se, että mulla on taipumusta satunnaisen pinnallisiin ajatuksiin, salaliittolaisuuteen, pakenemiseen ja glögikupeissa likoamiseen kunnes imeydyn kauttaaltaan kylläisenpunaiseksi kameleontiksi. En nouse.

(Tiilitalovaltakunnasta ei mitään uutta stop kuukauteen silmänräpäystäkään. Sinne ei ole karttaa ja mä olen tällä hetkellä ja huomenna maanpaossa.)

tähän voisi kaatua

Puhekuplani tyhjiksi imuroituina
repäisee valepuvun viidennen kerroksen kaiteeseen
(nailonia kuin ihmislihaa)
johtolangat kahdenkymmenen denierin mustassa peittyvät lohdulliseen bluesiin

edes hetkeksi

Mun lempileikkini on edelleen kuurupiilo, ryhti yöpaidanryttyinen. Se päälläni hajoan salaa jokaiseen ilmansuuntaan ja myyn ainoat toimivat hengityselimeni savusumussa mädäntyville nokikolareille. En halua olla olemassa tällaisena.