maanantai 9. tammikuuta 2012

side effects include: drowsiness, apathy, and blurred vision... i'm taking two

Kaakelilattialle oli kokoontunut raitiotieverkostollinen tuhatjalkaisia, äitipuoli joka ruostutti saksia niskassani monistaen teräkaupalla lisää TUHANSIA MUSTIA JALKOJA,  olin säikähtänyt kalpea kuva vedessä, halvaantunut teatterivieras viemäristä - säpsähti kummalliseen kylpyhuonekuvaelmaan vasta hovikumarruksen jälkeen;


nehän on mun. mun hiuksia. omiani. mun mustia hiushyönteisiäni. apua, pumpuliturkki loppuu niskakuoppaan ihan tässä näin, nyt ne kaikki näkee miten helposti mut voisi kuristaa.

Totuushan on se, että mulla on taipumusta satunnaisen pinnallisiin ajatuksiin, salaliittolaisuuteen, pakenemiseen ja glögikupeissa likoamiseen kunnes imeydyn kauttaaltaan kylläisenpunaiseksi kameleontiksi. En nouse.

(Tiilitalovaltakunnasta ei mitään uutta stop kuukauteen silmänräpäystäkään. Sinne ei ole karttaa ja mä olen tällä hetkellä ja huomenna maanpaossa.)

3 kommenttia:

  1. pinnallisten ajatusten taipumus on hyvä,
    jos on aina vaan jossain ihan syvällä
    niin sinne
    voi kadota.

    VastaaPoista
  2. ^Jos ei ole mitään älykästä sanottavaa niin onko pakko sanoa mitään?

    VastaaPoista
  3. Hilja, olet kiva, mutta taidan silti poistaa tästä lähtien kaikki kommenttisi. (Jos joskus teet uuden blogin, lupaan tulla sinne terrorisoimaan.)

    VastaaPoista

parsi minut kasaan