tiistai 3. tammikuuta 2012

tähän voisi kaatua


Puhekuplani tyhjiksi imuroituina
repäisee valepuvun viidennen kerroksen kaiteeseen
(nailonia kuin ihmislihaa)
johtolangat kahdenkymmenen denierin mustassa peittyvät lohdulliseen bluesiin

edes hetkeksi

Mun lempileikkini on edelleen kuurupiilo, ryhti yöpaidanryttyinen. Se päälläni hajoan salaa jokaiseen ilmansuuntaan ja myyn ainoat toimivat hengityselimeni savusumussa mädäntyville nokikolareille. En halua olla olemassa tällaisena.

2 kommenttia:

parsi minut kasaan