tiistai 3. tammikuuta 2012
tähän voisi kaatua
Puhekuplani tyhjiksi imuroituina
repäisee valepuvun viidennen kerroksen kaiteeseen
(nailonia kuin ihmislihaa)
johtolangat kahdenkymmenen denierin mustassa peittyvät lohdulliseen bluesiin
edes hetkeksi
Mun lempileikkini on edelleen kuurupiilo, ryhti yöpaidanryttyinen. Se päälläni hajoan salaa jokaiseen ilmansuuntaan ja myyn ainoat toimivat hengityselimeni savusumussa mädäntyville nokikolareille. En halua olla olemassa tällaisena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sait minut kyyneliin. Olen kaivannut sinua. Olet ihana <3
VastaaPoistaviides kerros <3
VastaaPoistarepeävä nailon <///3