tiistai 21. helmikuuta 2012

al dente koko saatanoitten historia

Kasvot täsmäävät tekstuuriltaan revenneeseen tapettiin, ovat ohimoilta pohjaan asti pelkkää tyhjää. Siitä päätellään kuinka kauan tämäkin apaattinen kulkuri pysyy ommeltuna permanenttiolemukseensa, aivan sama vaikka saksisi itsestään viisitoistavuotiaan pojan tai piilottaisi hajuvesipulloihin hyönteisiä. (niinku, tiiättehän te, vähän vaan irtosiipiä iholle ja sä lennät lujempaa)

Aivan sama, vaikka ihmisenmuotoiset koneistot olisivatkin yhä asuttuja,
aivan sama, vaikka deletoiduksi tuleminen olisikin tulevaisuudensuunnitelmani numero yksi

Kyllä mä surin tätä aika kauan. Oikeastaan mä suren tätä edelleen.

lauantai 11. helmikuuta 2012

more ghosts, this time on tv


tässä galaksissa couperosasieluisia teinejä ladataan kuin tiedostoja pinoittain
kuin talismaaneja kuin manillaköysiä jatkuvasti olisi



kynsien tikkinirvana           karusellikyyti       synteettinen 
                                                                             digitaalinen 
                                                                              avaruus
ruus uus
suruus ruususuruusuruu


nuori akilles numeroimassa viidettä ihoaan
ei ymmärrä pudonneensa väärään aikaan ruumiinsa läpi
kun osumista jokainen tappaa, eivät vain ne, jotka nimikoituina 

E X I T

upposivat syvälle kantapään sydänkohtaan