Kasvot täsmäävät tekstuuriltaan revenneeseen tapettiin, ovat ohimoilta pohjaan asti pelkkää tyhjää. Siitä päätellään kuinka kauan tämäkin apaattinen kulkuri pysyy ommeltuna permanenttiolemukseensa, aivan sama vaikka saksisi itsestään viisitoistavuotiaan pojan tai piilottaisi hajuvesipulloihin hyönteisiä. (niinku, tiiättehän te, vähän vaan irtosiipiä iholle ja sä lennät lujempaa)
Aivan sama, vaikka ihmisenmuotoiset koneistot olisivatkin yhä asuttuja,
aivan sama, vaikka deletoiduksi tuleminen olisikin tulevaisuudensuunnitelmani numero yksi
Kyllä mä surin tätä aika kauan. Oikeastaan mä suren tätä edelleen.
tiistai 21. helmikuuta 2012
lauantai 11. helmikuuta 2012
more ghosts, this time on tv
tässä galaksissa couperosasieluisia teinejä ladataan kuin tiedostoja pinoittain
kuin talismaaneja kuin manillaköysiä jatkuvasti olisi
kynsien tikkinirvana karusellikyyti synteettinen
digitaalinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)