Oli miten oli, nyt yritän, eli tapahtuipa kerran yhdessä hullussa unessa. Maailma oli kutistunut pienen huoneen kokoiseksi, jossa ei ollut seiniä tai kattoa, tai mitään. Ainoat konkreettiset rajat muodosti harmaus. Ai niin, jossain riippui peilikin. Tuijotin sen kautta epämääräisen suurta möhkälettä, jota mun oli ensin vaikeaa tunnistaa. Ehkä sileäpintainen kivi? Ehkä uurrekuorinen hedelmä? Jalkani painoivat hirvittävästi, vaikka oikeastaan mulla ei sillä tietoisuuden tasolla edes ollut jalkoja. Yksi huitaisu ei-olevalla jalallani sai möhkäleen kuitenkin halkeamaan siististi kahtia. Siinä se oli, leikkauspöydän halkaistu hedelmä, joka ei nostattanut yhtäkään kumahdusta osuessaan maahan. Valtava ovaali. Näin valkoisen huokoisen massan ja syvälle sen keskelle painautuneen siemenrykelmän alla kummallista hehkua. Kuin vihreää valonkajoa, negatiivisia virvatulia. Se oli mätänemisprosessi, joka oli päässyt käynnistymään ennen aikojaan.
En tiedä miten pitkään odotin ajatusten tuloa, mutta lopulta tajusin tarkkailevani itseäni. Hedelmä olin minä. En ollut oikeasti mikään tarkkailija, pelkkä kohde vain, ja valtavan utelias tietämään lisää. Aloin kovertaa siemeniä pikkuhiljaa pois ja ne näyttivät aivan pedon hampailta - huolimattomasti asetelluilta hedelmälihaiseen kitaan. Samalla käynnistyi peli: onkohan tämä enne? ja arvaatko minkä tunteen vertauskuvaa yritämme juuri näytellä sinulle?
En arvannut, mutta se tapahtui. Oikeasti. Kaikki tämä tapahtuu oikeasti.
***
Itseni läpileikkauksessa en ole huomannut juuri mitään, ellen sitten tätä: Jos jostain tiedän jotakin, niin ehkä valeasuista. Kuka muka pitäisi ruumiini esirippua paikoillaan, ellen minä itse? Sekavaa yötä seuraa sekava ja surullinen päivä, mutta tein eilen ihan tärkeitä havaintoja, joiden ei pitäisi tulla mulle minään uutisena. En voi enkä saa enää ikinä pitää jotain toista ihmistä elämäni keskipisteenä. Mulla on vuosikausia ollut taipumusta rakentaa mielikuva-alttareita milloin minnekin ja jäädä sitten maahan rukoilemaan käsittämättömästi. Voin vaikuttaa elämääni ja tehdä siitä parempaa, eikä tällainen toiminta edesauta sitä mitenkään. Huh. Vois seuraavaksi alkaa karsia loputkin voikukanraadot ihan aakkosjärjestyksessä.
