kohta, jossa silmäni puhaltui kahtia

 

Luettelen toisinaan menneet virheeni ääneen vain ymmärtääkseni silloisia reaktioitani. Olen katsellut dialogeja kuin vaivaannuttavaa elokuvaa

tuntenut punaisesta tihenevät, myrkyillä omikseni tehdyt kuvat

ryöminyt lattianrajaan jäsentelemään koostumukseni lohkareet

tilanpuutteessa ajanut itseni happoon

turhautuneena,

                       huvitellakseni.

Luettelen toisinaan virheeni ääneen: siellä entinen tapani luokitella tähtitaivaiksi kaikki se minkä yksin etäisyys mustasi, jolle olin sokea ja liian akustinen, ja uskotella ettei käsityskykyni ulkopuolelle mahtunut tuntematonta kipua. Mitä mainitsemisen arvoista keinonahkaa - saanko nyt verhoilla päiväni uudelleen?