Hei kirurgin epäonnistuva sinfonia,
olen sitten se revolverinjälki omassa selkärangassani, jota sä et voi parantaa. Vaikka kuun yltä putoaisi muotoisiasi sinisiä, mykistetyt korjauskehoitukset jatkaisivat vajoamistaan huolimattomaan pimeäänsä
Voisi kävellä pienoiskoossa lääkemurskaimeen ja takaisin vain varastamaan lisää hermoimpulsseja*, nukahtaa koko maailma, tai ainakin puoliksi ladatut raajansa
ihmissilmät
tajutkaa se liian hidas kipeä ennen vääriä oktaaveja
paras tekosyy ikinä, miksen tahdo luopua kolhupolvistani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
parsi minut kasaan