tiistai 5. huhtikuuta 2011

varjokuvailija



Suupieleni on helppo tiirikoida auki yhdellä hymyllä
ehkä silläkin, kun vain sitoo nimettömän ympärille silkkinauhaa viisi metriä
jättäen langanpäät tallaantumaan korkojen alle

joskus käskin pupillinmustia piilottamaan arpikarttansa, vaan ääneni ei ollutkaan

onneksi iirikset osaavat repeytyä irti juurineen.


(Leikitään leikkiä nimeltä Huominen, musta tulee isona paha graffititaiteilija ja salamatkustaja.)

3 kommenttia:

  1. Huomisen tulevaisuus on lupaava, kapinallinen syntyi.
    Helli vähän iiriksiä älä kaikkea revi..Hmmm..

    VastaaPoista
  2. Susta ei voisi ikinä saada kuule yliannostusta :D ihanat noi bannerikoivet muuten.

    VastaaPoista
  3. Se on, aivan upea, rakastan sitä bassoa ja Robert Smithin ääntä kyseisessä kappaleesa aa juu se on aivan ihana ♥

    Kiitos kovin paljon, voin sanoa että niin sinullakin, erittäin kiva!

    (ja aina ei tarvitse olla mitään erityistä sanottavaa, kommentti hymyilyttää silti)

    VastaaPoista

parsi minut kasaan