En tahtoisi kulkea röntgensäteiden alta. Luunmurtumani ovat liian rumia.
Keskikokoisen huoneen tyhjäksi hengittämiseen on mennyt lähes neljä vuotta. Kulutan maailmaa risaksi vaikken tekisikään muuta kuin laskisi luomia ja mustelmia jaloistani tai itkisi kaiken värin kadotessa liian nopeasti ihon alle, veri suoniinsa ja kudosneste onkaloihinsa ja voi kun olen ollut surkea hyönteinen viime aikoina. Niitä löytyy lisää lasien takaa, kuolleita.
siipiä ja jalkoja ja rypistyksiä ja harsoja
Kolmelta öisin ei nukuta. Värttinät ovat oppineet puhkomaan reikiä uniinkin ja kuumailmapalloista, sanomalehtikaupungeista ja lihansyöjäkasveista on tullut pelkkää lukinverkkoa. Todellisuus ei himmene enää eikä täällä ole muita ikkunoita kuin se, jonka läpi ei saisi kulkea. Minä lupasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
parsi minut kasaan