lastuja

Te kaikki yli kuusikymmentä, hymyilisin jokaiselle jos vain tietäisin missä kasvonne ovat. Kiitos (kursiivikirjaimin).

♥ Koko päivän minä leikin kesää. Jätin kengät puoliksi lahonneelle kannolle (sille samalle) ja kahlasin syvässä lumihangessa Töölönlahti puiden takana, siinä kohtaa missä maa muuttuu puuteriksi ja varpaat risojen sukkahousujen alla kylmänkankeiksi. Kaupungin kauneimman naisen hatusta putoili mustia höyheniä suoraan kapeiden askelten painanteisiin ja päätin, että vielä joskus aion kerätä ne kaikki ja rakentaa pesän lumikinosten keskelle.

♥ Vehnänvaalea tyttö näyttää käsivarsiaan ja kertoo piirtäneensä kaiken valkoisen täyteen röpelöisiä nuottiviivastoja. Se ei aio laulaa enää koskaan.

♥ Pelastin kirjaston poistohyllystä Harry Potterin tummanpunaisissa kansissa. Vasta kotona huomasin vironkieliset sanat ja harmitti.

   "Miks see sulle korba läheb, kuidas ma pääsesin? Voldemort oli pärast sinu aega."
   "Voldemort", lausus Riddle tasa, "on mu minevik, olevik ja tulevik, Harry Potter."

   Haluan oppia lukemaan nyt heti.

(♥ Mulla on ihan hirveä ikävä aurinkoa[ni]. Taidan olla maailman säälittävin otus.)