twiggy on paljon kauniimpi

1. Ikkunalaudoilla kasvaa appelsiininkuoria ja rumilla ranteilla jono ranskalaisia viivoja. Enää mulla ei ole mitään muuta kuin punakynämerkintäni ja silmien valmistusvirhe, joka saa ne vuotamaan suolavettä nyt ja aina ja ihan joka paikassa. Ajattelen (en) saankohan lopullisen oikosulun jos käännän kaikki koodit ylösalaisin -

a) silloin letittäisin hiuksista sähköjohtoja, niitä harmaita jotka ohjaavat tuhat volttia solukalvon läpi

jos vain olisi kädet

sellaiset joita saippua ei vielä ole polttanut läpikuultaviksi

kädet joilla tarttua kiinni jostakin muusta

kuin solmuisista hengitysteistä ihon alla

b) Mietin aina välillä kenelle kirjoitan kaikki runoni, ne runot, jotka kertovat tähtipölystä ja valovuosi-ikävästä.

Toisenlaisina päivinä en ole enää varma, kirjoitanko niitä ylipäätään edes kenellekään. (olisi pelottavaa vain nostaa katseensa asfaltin sisältä ja sanoa "hei tiedätkö, sä olet mun runojeni hän" (en mä koskaan uskaltaisi))

  

2. - mutta sitä ennen jätän etsintäkuuluksen hänestä, joka käveli junaraiteiden yli viimeisenä jalanjäljet syvällä lumessa. Käytän ihan liikaa superlatiiveja. Nojaan valokatkaisimiin

naps

niin ne sanoo, ei mitään muuta

tänään