sen huomaisi kynsistä, silloin ne kasvavat alta tummaa mustaa eivätkä vaaleita puolikuita
Ne tikkaa avaruuteen asti ulottuvat halkeamat minusta, vetää kynsiä pitkin verenkiertoa ja tekee solmuja sinisiin kohtiin, mun sormet eivät lämpene milloinkaan. Katon halkeamista varisee päälle tähtipölyä enkä minä saa olla tyttö joka mahtuu kulkemaan neulansilmän läpi, en se joka jää raiteille makaamaan. Älä nukahda keskelle nokkosia tai vajoa sumeisiin uniin, niin he sanoivat. Et saa.
Mutta sillä ei ole väliä, kun tämä talo on leikisti minun ja lattialankkujen alla kulkee miljoona salakäytävää. Violetit ovet johtavat merenpohjaan ja tämä huomiseen, jolloin minä herään ja kirjoitan ruutuisalle paperille Ich habe ein Problem. Jos vain en eksy ennen sitä.
ich auch
VastaaPoistaOhhooo voi mikä jännä sattuma! Näin sitä törmäilee täällä tietokoneen ihmeellisessä bittimaailmassakin vaan kaikennäkösiin tuttavuuksiin sieltä täältä. Ihan hämmennyin! Ootkos kenties Mia? Vai osuks veikkaus nyt ihan huti? Tässä vähän lueskelin tekstejäs ja koitin miettiä kukas nyt vois kyseessä olla ja onhan siitä tovinenkin jo...
VastaaPoistaHirmu kauniita tekstejä muuten. Aivaan todella. :)