perjantai 8. lokakuuta 2010

en tiedä olenko ihan kunnossa


Tietokoneeni meni rikki - minäkin taisin mennä tajuttuani miten paljon menetin siinä samalla
  • miljoona sivua tekstiä
  • kauniit kuvat 
  • Saidan ja Mikaelin ja Iiriksen
jotka kai sitten kuristuivat kuoliaiksi jossain vääntyneessä pimeydessä. Ei ole yhtään reilua tällainen, uuteen koneeseen ei ole liimattu tähtitarroja ja se on ilkeä ja murisee. Sen vastapainoksi - poskeni tuhkaksi - narsk - ovi menee kiinni - elokuu loppui jo - ikävä.

Au.
♥: kun aika pysähtyi

3 kommenttia:

  1. pingouin8. lokakuuta 2010 klo 19.43

    voi, tiedän tunteen. Harmillista.
    Mutta sinä kirjoitat sen niin ihanasti !
    rakastan blogisi värejäkin.

    VastaaPoista
  2. alice8. lokakuuta 2010 klo 22.52

    inhottava menetys.

    VastaaPoista
  3. Sofia Mänttäri11. lokakuuta 2010 klo 20.00

    Hehe arvasimpas! :) Ja kyllähän mä sut muistan, kenties hiljaisena muttei suinkaan harmaana ihmisenä, ehen. Mutta oon huono lähestymään sellasia vähän ujompia ihmisiä ja itsekkin kun sellanen oikeestaan oon niin ehkäpä sen takia myös. Mutta ettäs tiedät, harmaa tai tylsä et silmissäni ollut.

    Ja kiitos kommentistas, se lämmitti!

    P.S: taisin muuten bongata sut yks päivä kun olin koulusta tulossa, kävellessäni hämeentietä. Tai ainaki musta tuntuu että näin sut siinä ratikkaa venailemassa, mutta kun en varma ollu (sieltä tien toiselta puolelta) niin en viittinyt alkaa huitomaan tai muuta. :D Mut oliskohan mahollista että olisit voinut sä olla vai näinkö ihan huti?

    VastaaPoista

parsi minut kasaan

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)