Tunnen kasvavaa klaustrofobiaa omassa ruumiissani. Kehossani. Tässä ihon ja huokoisten luiden muodostamassa kammiossa, joka ainoana pitää pelkoni suonensisäisenä. Valo pysähtyy käsivarsieni pintaan läpäisemättä niitä, laskee luomia. Minä en katoa. Tämä ei ole reilua.
Tuoteselosteessa kehotetaan puremaan tytön nilkoista irti verevät puolikuut silloin kun se alkaa näyttää liian onnelliselta. Jalat lonksuvat rusettikengissä enkä tiedä mitä raiteita seuraamalla pääsisi kotiin. Sidon varmuuden vuoksi hiuksiin kaksituhatta ilmapalloa (kuumailmapalloa, ontoksi puhallettua planeettaa), jotta päänahka repeäisi mahdollisimman monesta kohdasta. Kallon luita on miljardi, osaan murtaa niistä jokaisen.
Miksiköhän olen näin tällainen?
(Oikeasti haluaisin vain uuden mustan muistikirjan ja olla kaikista peikonpoikasista onnellisin.)
Jos tietäisin missä olet, tulisin luoksesi ja toisin mukanani uuden mustan muistikirjan, koska sinä ansaitset olla onnellinen.
VastaaPoistaOlet ihana.
Hihii mullapa onkin musta muistikirja! Ja oman veljen sitoma, kuin siistiä.
VastaaPoistaJa phöh, sä saat tietää mun kuulumisia - kysymällä! Ei ole niin pelottava juttu mitä luulisi.
tunnen myös pelkoa kehossani,
VastaaPoistaen mahdu minuun,
en sovi minuun.
en halua olla minussa, en minä.
älä sido ilmapalloja hiuksiisi, sido ne käsivarsiisi, niin tuuli kuljettaa sinut kauas kauas, sinne missä on sininen meri
VastaaPoistaja sinusta tulee kaikista peikonpoikasista onnellisin ♥
Kehosi vanki.
VastaaPoistapakotettu elämään suljettuna, kauhea kohtalo.
Mutta sisälläsi on se peikko anna sen elää.