ulkona sataa karamelliväriä

asuvatko ne oikeasti viemäreissä mun jalkojeni alla?

Sellaisina päivinä en yskinyt kertaakaan, vaikka pimeässä karttapallo onkin kovin musta, pienoisplaneettojen varjoissa sulaa obsidiaania ja minun hiukseni täynnä niihin letitettyjä huopakyniä ja siveltimiä ja Murmelin isoveljen tupakoita rypistyviksi vasten tyynyliinan ruusuja. Sormenpäiden reiät levittävät punaisia pisteitä kaikkialle mihin kosken, älkää tulko lähemmäksi tai saatte tartunnan. se on pyyntö

Simsalabim löysin lauantaina aarteen keskeltä lumikinosta, sellaisen kirjan josta puuttuu yli puolet sivuista ja kannetkin. Se kertoo laivastoista, pojasta nimeltä Anthony sekä äidistä, joka kuoli ennen aikaansa. Voi kuinka haluaisin tietää kuka sen on kirjoittanut tai mikä nimi tarinalle on annettu.

Kerran mulla oli tapana pitää luokkasormusta väärän käden nimettömässä ihan vain tietääkseni miltä se tuntuu. Kun ravistaa vähäsen, hopeat kilisee lattialle lankkujen rakoihin oksanreikiin ja mä tunnen oloni melkein rikolliseksi.

"Kerro mulle iltasatu."
Ja se kertoi
bang sanoi sydän ja jätti minut putoamaan yksin luodinreikämereen

sellaisina päivinä itkettää aina vähän enemmän.