sunnuntai 5. joulukuuta 2010

lauluja duurissa



Minulla on unelma huomiselle. Silloin haluan maalata hämäriä kuvia vielä hämärempiin satukirjoihin, vähän kuin John Bauer tai Edgar Degas ja herättää aineelliseksi ne olennot, jotka joku toinen on piirtänyt sanoiksi paperille ja ajatuksiin. Lauluja aavikoista ja taivaalla lentelevistä hisseistä. Kummallinen päivä.

(Äiti sanoi eilen että näytän nykyään ihan narkkarilta. Tiedän että se etsii, etsii valkoista pölyä vaatteista ja neulanjälkiä käsivarsista, lukee tummat silmänaluset ja jyrsityt sormet ja lukitsee korkeaan torniin kunnes ikuisuuden päästä kasvan aikuiseksi. Avain on suolaa ja murenee suussa. )

Mutta tänään aion hymyillä niin että huulet repeävät ja palata kotiin tanssien, hiuksissa hidasta tomua ja vieraita hymyjä. Nukun alhaalla lasikannen alla vasta väsyessäni jälleen.

3 kommenttia:

  1. Olet ollut ajatuksissani monena päivänä.
    Olet ihana <3

    Kuinka monta huomista minun täytyy vielä jaksaa?

    VastaaPoista
  2. Sinä olet ihanampi, usko pois. Enkä tiedä mitään paitsi sen, etten tahtoisi sinulle enää yhtäkään ikävää huomista.

    VastaaPoista

parsi minut kasaan