perjantai 17. joulukuuta 2010

syttyy/sammuu

-- kun kerrotaan valoista -- kerrotaan sanoista joita on tänään ollut kolmekymmentä kahdeksan ja neljäsosa sinua

Niissä sanoissa valopinot huojuvat parittomina päälleni. Ne sytyttävät lyijylyhdyt kasvoihin ja ompelevat niskan läpi hehkulankaa kuin paksuinta kuparia. Se huimaa/ei huomaa virtapiirin elinvoimaa ihon alla ihossa sen sisällä, vaan antaa olla ja polttaa jalkapohjat tummiksi kuunsirpeiksi.

Ja jos niskahiusten läpi erottaisi jotain muutakin kuin luomia, olisi solmujen määrä yksi kaksi kolme neljä kulkemassa selkärankaa johtovyyhtinä. Haluaisin paeta yksin Haumeaan ja repiä kaulanauhasta kiertoradan itselleni.
Silloin en tiennyt, miltä oikosulku tuntuu.

(Miltä katulamppujen sytyttäjä mahtoi näyttää aaveaikana? Hän vain oli sellainen, imperfekti ja Peter Pan, joka puhui mansikoita ja kuningatarhilloa korvakäytävät hukuksiin.)

2 kommenttia:

  1. tervetuloa lukijakseni pikkuinen. olet kovin taitava.

    VastaaPoista
  2. kun on olemassa jollekin on pakko olla itselleenkin.

    VastaaPoista

parsi minut kasaan