perjantai 15. heinäkuuta 2011

saksilla



Hänen sanojensa jatkuva uloshengitys on pudottaa minut alas varpailtani. Sen voi lukea mustekynätahraisista sormista ja kauluspaidan irronneista napeista - jos astut yhdenkin askeleen vinoon, vajoat asvalttiteiden suonsilmiin. Olen siitä asti pelännyt saksenmuotoisia varjoja ja teidän kiilakoroistanne jokaista. Ehkä juuri siksi oli vuoroni kuolla hiuksissa ohdakkeita sulkasimpukoiden sijaan. Valehtelen itselleni siivet meriheinästä.

Todellisuudessa minulla ei ole varaa menettää enää ainuttakaan elämää. Ei edes sitä, jonka aikana istutin punaisia juovia kaikkialle mihin koskin ja olin tummien lasieni takana kalpeampi kuin koskaan. Marraskuu on muuttanut sisääni ja tahtoo tehdä selkärankaani solmun,

MIKSEN MUISTA SIITÄ MITÄÄN MIKSI MUSTA TUNTUU TÄLTÄ MIKSI AINA PARSINNEULOILLA

Näytänpä muuten vääristyneeltä akvaariolasin läpi.

4 kommenttia:

  1. seikkailut juustokuussa olisivat varmasti paljon mukavampia kanssasi, kultaseni. ja kyllä minä pärjään. pärjääthän sinäkin.

    VastaaPoista
  2. Akvaariolaseja on hirveän erilaisia...

    VastaaPoista
  3. voi mä taidan tietää kuka sä olet. Hassua kuinka mä satuin just yks päivä miettimään missä sä mahdat näinä päivinä mennä..

    VastaaPoista

parsi minut kasaan