keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

men älskling, vi ska alla en gång dö


sydämeni läpileikkaus on muhkuraista kudosta
kun paperinukke lasittaa rintakehään ikkunan
ja siinä mun toiveeni ja pelkoni ja satuni
(ikioma hemoglobiinini)
kaikkien nähtävinä

kadehdin imperfektinä niitä ohikulkijoita, joiden luut liikkuvat silmäneulankeveinä
ihoni muistaa rautatiet jyrsimässä kantapäitä auki

miksi sen on aina satuttava niin helvetisti?
♥: kun aika pysähtyi

2 kommenttia:

  1. koboltti.13. kesäkuuta 2011 klo 14.04

    Raastava elämä sanoilla sanottuna.

    Tässä joutui miettimään sanojen tarkoitusta.
    Tuli tunne että suora yhteys ajatuksen virtaan oli
    kytketty kirjoittamiseen.
    Liikkuvat luut ovat rumia.
    Loppu oli hieno rautateiden raatelema kantapää.

    Olen vaikuttunut sanoistasi.

    Hyvää kesää..

    VastaaPoista
  2. salla3. kesäkuuta 2011 klo 16.33

    Kiitos itsellesi kun luet minunkin kirjoituksia.

    Osaat kirjoittaa mielettömän kauniisti ja mielenkiintoisesti (positiivisella tavalla)!

    VastaaPoista

parsi minut kasaan

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)