Juuri nyt on sellainen olo, etten enää koskaan tule ikävöimään ketään. Vähän kuin huminaa siellä missä joskus oli jotain. Pääni. En taida haluta uutta
vaikka istuin eilen talon katolla ja nauroin
vaikka viisi sytytettyä kohtaa ranteissa (luodinreikinä verisuoniin)
vaikka hiuksissa viisi ikuisuustakkua
irronneita ripsiä
ja elokuvalippuja
Tämä taitaa oikeastaan olla aika hyvä hetki kadota meren toiselle puolelle ja sulkea liikennevalosilmät. Oksettaa.
 |
| ps, haluaisin näyttää samalta kuin hän olla aavetyttö ja vähän punatukkaisempi |
ikävöiminen on uuvuttavaa.
VastaaPoistakauniit, punertavat hiukset surusilmällä. mutta minä toivon, ettet tulisi noin kauhean onnetoman näköiseksi. koskaan.
entä jos hän hymyilisi.
VastaaPoistaihastuin tekstiisi
VastaaPoistaja sinuun.
älä katoa.
Älä sulje sun liikennevalosilmiä, millä sä sitten näet kirjoittaa tekstiäsi jota luen? Sekava lause mutta pointti oli, että pysy kiinni elämässä jotta itsekäs Helmi saa Kpk-blogiannoksensa jatkossakin. On se kiva että välitän ihmisistä heidän itsensä takia enkä vain halua hyötyä heistä mmm?
VastaaPoista(ja blogini kommenttiin liittyen: kiitoskiitos, loppujen lopuksi rusinat toivat kivan aasinsillan - kaikkeen ne kuivahedelmät pystyvätkin - postaukseeni eli kai se kelpaa, ja kyllä muakin ketuttaa ettet ollut miitissä räyh. ja kiitoskiitoskiitos mäkin tykkään miittiasustani mutta hey ainahan se on sata kertaa kutkuttavampaa kuulla se muualta! :D)