Sekin on rumaa, että sanoja on ollut koko viikon ajan niin vähän että ne pystyy laskemaan.
Kaksisataaviisikymmentäseitsemän.
Kirjoitin jotain hölmöä puiston penkillä nukkuvasta laulajapojasta ja kitaristista, joka salamatkustaa tavarajunissa osavaltion rajojen yli. Kaksisataaviisikymmentäseitsemän, eivätkä he edes ehtineet tavata toisiaan. Hampaat ovat sokeripaloja jotka liukenevat pois, jos vaikenee liian kauan. Makeeta.
Ja kun kotimatkalla Kurt Cobain laulaa sydämenmuotoisista rasioista, tajusin miten valtava kiire mulle tulee jos tahdon saavuttaa jotain ennen kuin lähden. Varjoni ei paina kantapäillä grammaakaan, mutta olen silti aika väsynyt.
 |
| tänään ei olekaan torstai |
sun sanasaldo on kuule 257 enemmän kuin oma viikkosaaliini. 8<< kirjoitusmotivaatiota etsimässä piste com.
VastaaPoistaminne lähdet?
VastaaPoistavoi kiitos, olen ehkä melkolailla sen pallopääpiirroksen näköinen. Ehkä vielä vähän pallopäisempi. We're talking Charlie-Brown-round-headedness here. Ja juu, olen julma sillä friikahdin tajutessani, että tutut saattaisivat eksyä blogiini ja sitä en halua.
VastaaPoista(...eli oikeastaan bloggaan enää sulle ja itselleni? nojoo, "lukijoiden määrällä ei ole väliä"-klisee taitaa pitää kohdallani enemmän paikkaansa kuin halusinkaan.