Lumoudutaanko? Siinä maailmassa katse yltää niiden talojen taakse, joiden ohi paperilennokkien siivet eivät koskaan jaksaneet kantaa. Siinä maailmassa talvi kalvaa pelottavat metsät tarpeeksi ohuiksi kuten minun ääriviivani, yhtä helppoa vapisuttaa olemattomaksi kuin se valo kynttilässä - kas näin hss.
Minun omiani ovat vain suljetut sälekaihtimet ja sydämen muotoinen repeymä tapetissa jota suurennan salaa aina kun huomaan valehtelevani, ehkä syke kaikuu ulos ikkunasta huomenna. En uskaltaisi olla enää, ravistaa maahan punattuja hymyjä käsivarsilta ja parsia paperin selkärangan kohdalta kiinni sanoilla hymyillä lupauksilla. Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa en tee niin enää milloinkaan ihan totta jos toiveeni toteutuu. Järjestyksessä miljoonas kerta kun jotain särkyy näiden rajojen sisäpuolella.
Ei puudutusaine saisi olla näin makeaa.
Hmmmm saatat erehtyä. Mutta kiitos, arvostan. (Oikeasti)
VastaaPoista(Kahvi on hyvää)