Mulla on yhä samanlaiset silmät kuin vuosi sitten, rubiininharmaat ja lohkeilevat. Seurassa ne menevät joskus kiinni huomaamatta hiusten takana ja kun solmii ripset rusetille, ei yksikään pala iiriksistä pääse putoamaan. Peilikuva hymyilee appelsiinihymyä, pelko valuu makeaa ja tahmeaa pitkin leukaluun kulmaa. Otan sakset ja teen itsestäni sokean.
Tai ehkä mä vain kuolin tämän illan aikana ja lakkasin hengittämästä lyijynmustilla keuhkoilla enää henkäystäkään, mutta kerrankin olen aika iloinen ja kengänjäljet jäävät pelkiksi puolikuiksi mun tähtitaivaalleni. En lakastuisi ruusutennareiden mukana lumihankeen tai lainaisi sävyjä merenneitojen luomilta enää milloinkaan, ei mun tarvitse jos vain pidän itseni kuolleena. Toivottavasti Narniassa on paljon sateenkaariaarteita.
&
valokopioi omasi
heart beat with me
(kerran edes)
♥
VastaaPoista(olen maailman paras kommentoimaan ja silleen enkä edelleenkään uskalla luopua anonyymiydestani (jos se edes kirjoitetaan noin) haha)
ja ne puolikuut ovat kauniit.
VastaaPoistarakastan blogiasi ♥
ei, ei vielä pitkään aikaan.
VastaaPoistaoooo! ehkä saatoitkin nähdä mut, en tiedä :--)
VastaaPoista