rottinkiruumiita

Asfaltin halkeamista pitäisi näkyä juovia toisista maailmoista, mutta vesilätäköt ovat varastaneet oikeat tähdet taivaalta ja pilvien taakse puhkeaa reikiä joka askeleella. Minulla on kengänpohjissa kymmenen kuunpimennystä ja talvi tuli, se sai tummat hiukset kuiskimaan valkoisia katuja vasten ja minä ymmärrän sanat vasta kun sormet katkeavat oksiksi lumihankeen.

Se väsyttää

vaikka tiedän ettei ole järkevää murtua palasiksi tässä vaiheessa matkaa (mutta eikö järkevyyskin ole vain teeskentelyä?)

Yön hetkinä keksin suunnitelman nimeltä hengitys, aion juoda niin paljon vettä, että joka ainoa neulanpistojalkainen perhonen minussa hukkuu siivet poisliuenneina ja niin minusta tulisi vapaa

se on toivomus joulukuulle
ja pienille jalanjäljille ikkunalaudalla