torstai 4. marraskuuta 2010

harmaiksi mustat rajat


Suonissa hileilee, säkeniä pelosta kuristuksesta ja hassusta ilosta maailman näteimmän tytön hymyiltyä kameravalon takaa ja piirrettyä päiväkirjan sivulle sydämen. Minun sormeni tuoksuvat permanenttitussilta.

Mutta kun
uudet sairaanvioletit puolikuut ripsien alla, oli ikävä teitä ja kummituseläimiä,
antakaa suukko
Ruumis rautalankaa ja kylkiluukaltereiden takaa paksuja juuria ----- en huomaisi paljaita jalkojani vaikka joku piilottaisi kantapäiden sisälle terävähampaisia kiviä

On kai laitonta voida pahoin.

10 kommenttia:

  1. ei kai saisikaan, mutta tuntuu jo, että se on sallittua, koska olen minä. esitän vahvaa.

    VastaaPoista
  2. mutta sinähän olet kauniimpi.

    VastaaPoista
  3. aaa, kirjoitat niin kauniisti.

    VastaaPoista
  4. Missä olet? Minulla on ikävä tekstejäsi. :'(
    (älä ota syyllisyyksiä. kirjoita sitten kun tuntuu sopivalta. halusin vain sanoa, että pidän siitä mitä kirjoitat.)

    VastaaPoista
  5. Utu on vetämässä pilveä muiden kuvislukiolaisten kanssa. SORI.

    VastaaPoista
  6. Toi ei ollut kivaa. ;<

    VastaaPoista
  7. Carol, oi olen minä yhä täällä, en osaisi kadota teiltä. Ihan totta.

    Anonyymit, aww, nauroin teille.

    VastaaPoista

parsi minut kasaan