rumat graffitikasvot

katsoin lavuaareihin, niiden silmiin

ajautuvia sinisenä jäänä viemäriin eikä sekään
että hän tuoksui hammastahnalta

saanut minua itkemään

rottinkiruumiita

Asfaltin halkeamista pitäisi näkyä juovia toisista maailmoista, mutta vesilätäköt ovat varastaneet oikeat tähdet taivaalta ja pilvien taakse puhkeaa reikiä joka askeleella. Minulla on kengänpohjissa kymmenen kuunpimennystä ja talvi tuli, se sai tummat hiukset kuiskimaan valkoisia katuja vasten ja minä ymmärrän sanat vasta kun sormet katkeavat oksiksi lumihankeen.

Se väsyttää

vaikka tiedän ettei ole järkevää murtua palasiksi tässä vaiheessa matkaa (mutta eikö järkevyyskin ole vain teeskentelyä?)

Yön hetkinä keksin suunnitelman nimeltä hengitys, aion juoda niin paljon vettä, että joka ainoa neulanpistojalkainen perhonen minussa hukkuu siivet poisliuenneina ja niin minusta tulisi vapaa

se on toivomus joulukuulle
ja pienille jalanjäljille ikkunalaudalla

siirry tähtiin

Katulamppukatseiset vajosivat kvartsikiteiksi ennen tuulia, mutta heidän sanansa soivat silti;

jos katsoo syväsilmin sateisena yönä sammutetun television mustaan, tulee näkemään painajaisia lopun elämäänsä kun tummakuvista muodostuu häkki kauniille unille. Haluatko sinä sitä?

Tänään kiitän hopeaisista käsivarsilla, zirkonisormista hiuksissa, ruotsinkielisistä fantasiaromaaneista kirjaston poistohyllyssä ja siitä, etten laske enää päiviä vaan vähän rumempia numeroita, jotka eivät saa kasvaa eivätkä saa olla, eivät saa purra toistakin kättä rumaksi, eivät saa. Eivät saa hengittää minun kauttani, eivät enää ikinä.

(Älkääkä uskoko punatakkisia tyttöjä lyhtypylväiden etsintäkuulutuksissa. He valehtelevat.)

(minä)

Olen itkenyt, repinyt kynnet täyteen palkeenkieliä ja polttanut tämän viikon aikana niin paljon kynttilöitä, että kohta steariini valuu pitkin ranteita ja polttaa suonet puhki. Hehkua aavekipua käsivarsilla, haluaisin olla majakanvartija ja kaikesta valosta sekapäinen, liian sokaistunut nähdäkseni tähtitaivaan silmistäsi enää milloinkaan

The need for happy endings is a relatively modern one

a superficial scratch reveals a shady, shabby lie,

for a fate far worse than death is to become a living girl

The only wings you can hope for

are an angel's when you die...

ja he kuiskaavat

sinun salaisuuksiasi ei tahdo yksikään

harmaiksi mustat rajat

Suonissa hileilee, säkeniä pelosta kuristuksesta ja hassusta ilosta maailman näteimmän tytön hymyiltyä kameravalon takaa ja piirrettyä päiväkirjan sivulle sydämen. Minun sormeni tuoksuvat permanenttitussilta.

Mutta kun
uudet sairaanvioletit puolikuut ripsien alla, oli ikävä teitä ja kummituseläimiä,

antakaa suukko

Ruumis rautalankaa ja kylkiluukaltereiden takaa paksuja juuria ----- en huomaisi paljaita jalkojani vaikka joku piilottaisi kantapäiden sisälle terävähampaisia kiviä

On kai laitonta voida pahoin.