Heräsin puoli neljältä ennen kaikkia valoja. Hiippailin ympäri taloa, ryöväsin talouskassan, puin punanauhaiset kengät yöpaidan seuraksi, liitelin ulos aamuyöhön matkalaukkuni kanssa, hiivin ja tanssin pitkin vaaleanmustia katuja. Jätin postilaatikkoon viestin jossa kirjoitin isäni nimen pienellä alkukirjaimella vihaten samanlaisia poskipäitämme, otsia ja neniä ja sormenpäitä, vaikka omani eivät olekaan kitaransoitosta kovettuneet vaan tarpeeksi pehmeät ruusunpiikeille. En jäänyt enää sekunniksikaan minnekään.
Ja jotain. Tahtoisin olla tarpeeksi rohkea ja punatukkainen toteuttamaan kaiken tuon. Tämä oli valhe.
Hyviä asioita:
- Ystäväni soitti ja pidän hänen äänestään. Ja hänestä.
- Saatan päästä kotiin viikon ja puolittuneen ikuisuuden kuluttua.
- Kynteni ovat lakasta vihreät.
- Kirjoitan!
- Sääskityttö huoneen seinällä, jonka joku kohta liiskaa. Hyönteiset eivät voi rakastua. (Minä voin.)
- Koti-ikävä
- Peili näyttää epäreiluja kuvia.
- En osaa lohduttaa ketään. Sattuu melkein eniten.
- Sääski nro 2, joka pölähti sisään ikkunasta ihan äsken. Ne ovat vierekkäin ja näyttävät keskustelevan.
+
Tahdon rakastaa ihan kaikkia. Sittenkin.
kirjoitat valloittavasti, sokerista hattaraa
VastaaPoistahaluan seurata blogiasi,
olen todella otettu että löysit minun (:
kaunista.
VastaaPoistapöh, sulla on söpömpi ääni kuin mulla. senkin hassu ♥
VastaaPoistaPingouin, oli kivaa löytää sut. Valloittava on muuten aika hauska sana.
VastaaPoistaKelvoton, kiitos. ♥
Kitte, eikä varmasti ole! Hassu.
ompas tuo eka juttu kaunis! ♥
VastaaPoistamäkin haluaisin toteuttaa sen.
Miau, ehkä me molemmat toteutetaan se joskus. Se olisi hauskaa.
VastaaPoista