Peruuntuneiden eväsretkien päivä. Kutsuin Dorian Grayn, saksikätisen Edwardin ja neiti Alaskan kylään, mutta yksikään heistä ei päässyt paikalle. Retkihuovan kolme kulmaa pysyivät tyhjinä ja katsoin miten hyttyset kastoivat siipensä raparperimehuun. Ne hukkuivat hiilihappoon ja minä:
tahdoin tulla yhtä pieneksi, upota silmäterässä kimaltavaan veteen, kuristua hennonhienoon ja yksinäiseen hiukseesi, pudota violettikynnen rakoihin ja liiskaantua pikkukivien alle. Veri saa muodostaa asfalttiin punaista pitsiä, kotini on keskellä hemoglobiinikehiä.
♥
tahdoin tulla yhtä pieneksi, upota silmäterässä kimaltavaan veteen, kuristua hennonhienoon ja yksinäiseen hiukseesi, pudota violettikynnen rakoihin ja liiskaantua pikkukivien alle. Veri saa muodostaa asfalttiin punaista pitsiä, kotini on keskellä hemoglobiinikehiä.
♥
Sen jälkeen keräsin käteni ja jalkani ja ajatukseni ruohosta ja menin sisälle. :) on epäystävällisin hymiö ikinä. Vihaan sinua.
otsikko ilahdutti, ihanaa että joku tuntee portisheadin! sen bändin saundi on niin samea, että kuvaa joitain päiviä ihan mielettömän hyvin. <3 (vai onko <3 erityisen hyvä merkki kun puhutaan portisheadin ajoittaisesta osuvuudesta? jos löytyisi apaattinen ja synkkä hymiö, käyttäisin sitä.)
VastaaPoistaHelmi, Portishead on ihana! Ainakin osa heidän lauluistaan. Sellaista kivan alakuloista ja masentavaa joitain olotiloja varten. (Ja <3 on ihan hyvä merkki. <3 <3 <3 <3!!)
VastaaPoista