happohyökkäys

Kello 22:00 hameenhelma levisi mustelätäköksi kaakelille mutta ajatukseni eivät, ne tulevat aina pysymään mukanani.

miksi jokainen päivä minuutti sekunti viivähdys joka elää
syö jalkani katkoviivaisiksi ja rumiksi
punaista hämähäkinverkkoa
joka nousee

Rintalastani alla asuu torakka, jonka jaloissa on kihelmöiviä pistoja ja puudutusainetta. Se vaikuttaa silloin kun ihmisten katseet polttavat silmäripseni kiharaksi ja olen punahehkuisten luomieni takana avuttomampi kuin koskaan.

kynsiä joilla kaivaa kylkiluita ihosta
paljon ja ihoni
jossa olla, ihoa jossa elää, johon kadota, johon tukehtua
ihoa johon kuolla

Ja torakoiden hiilenmustat jalat repivät kudosta ja minä toivon
olisinpa olemassa edes jonkun maailmassa