keskiviikko 16. joulukuuta 2015

15.2.201x

Kahdeksalta illalla uskallan viimein ryömiä ulos kodistani.

Olin yöllä osa näkyä, jossa mä makasin kuolemaa tehden neljän patjan päällä peittoon kääriytyneenä. Vaimeaa kipua yhä painavammiksi käyvissä jäsenissä, rintani sisällä sydän paisui paisumistaan, otti uuden muotonsa moukaroiduilta planeetoilta.

Yöllinen näky. Etsin kaltaisiani aloittaen marmorista, siirtyen sitten puuhun, ja lopulta kolusin lohduttomat joutomaatkin läpi vaihe vaiheelta. Luotasin kartoittamattomia alueita, olin hiljalleen mätivä orgaaninen sukellusvene. Mitä löysin, no ainakin

- omahyväisiä toiveita ikuisesta elämästä
- aikoinaan varastetusta ajatusmateriaalista kyhättyjä hiljalleen kyteviä nuotiotulia
- hahmoja, jotka sihisivät kuin Rimbaud ja käskivät mua poistumaan vikkelästi
- ihon alta kiskottavia rubiineja nauhassa vieri vieressä kivi toisensa perään

Salakuljetetun tavaran määrä oli niin hirvittävä, että lähdin kotimatkalle itseäni yskien, kunnes olin lopulta täysin tyhjentynyt. Voin kai silti kertoa jotain hylyistä. Usealla oli mun nimeni.

1 kommentti:

parsi minut kasaan