breakfast at tiffany's

Jälleen jokin ihmisyyttään ulos hikoileva rakkula. Odotan puhkeamistani vain jotta saisin vuotaa kaiken veren valkoisille jaloillesi.

Ei tämä ole mikään testamentti. Kirjoitin romanttisia salaviestejä kuvitteellisille rakastetuilleni, sillä tiesin sen herättävän todellisissa ihmisissä suurinta mahdollista närkästystä. Hei. Olen yhdeksäntoistavuotiaana murrettu lanneluu. Suurin unelmani on tulla käytetyksi. Nyt kokoan palvojien armeijaa. Ole varuillasi, sillä tunnistan yhä kasvosi: sinä olet se, joka oli aina peittelemässä merkityksettömiä kohtia.

Kuka tahansa voisi olla kuka tahansa toinen. On yksin jännittävää sattumaa päätyä mosaiikkinsa oikeudenmukaisimmaksi tulkitsijaksi tai pelkäksi jumaluudeksi. Itseään voi myös pitää kaistaleena tuntematonta nahkaa, joka saa oikean arvonsa vasta pukijan tuoksu huokosissaan. Kerran mulle saneltiin muistettavia ajatuksia ja kerrottiin halusta arkistoida kaikki ne toiveet, joita ei elämänsä aikana ehdi toteuttaa. Aurinko jatkoi laskuaan piestyään mut ensin henkihieveriin.

Minä herään.

Herään tajuttomuudestani huomatakseni, että selkäni on revitty aamuvalossa kappaleiksi.

Herään nyt.

Herään taas. Herään toistuvasti. Tämä huone on tyhjä kohottaessani katseeni.