lauantai 3. joulukuuta 2011

koko kaupunki näytti mädältä appelsiinilta

Peter Pan olkoon muhun kohdistuvan vihan ruumiillistuma. En enää koskaan pääse lastenlipulla valehtelematta.

Sukkani ovat niin mustat etten uskalla katsoa jalkapohjiani. Hiiltynyt tunne jatkuu ihon läpi verenkiertoon aina kolibrinvauhtia läpättävään sydämeen asti. Tunnen pyromaanista häpeää ajatellessani kaikkia niitä tulipaloja, jotka syttyivät askeleistani kotimatkalla
NYT KALLIO HIILTYY KARTIONMUOTOISENA HEHKULAMPPUNA LAUANTAI-ILLASSA


Mutta ihmismyrskyssä (sisäänpääsymaksuksi särkyneet äänihuulet) violettien strobovalojen sankaripoika hyräili hiljaisia rakkauslauluja kitaralleen

ja minä kumosin pääni sisällön linoleumiin unohtaen
etten oikeasti tahtonut tulla näin vanhaksi milloinkaan

2 kommenttia:

  1. tyttö (joka valvoo postilaatikkoa)4. joulukuuta 2011 klo 0.06

    voi sitä pettymystä kun peter ei tulekaan kaappaamaan mukaansa. (mutta arvaa mitä. meillä on vielä pepin taikapavut. ♥)

    VastaaPoista
  2. No hei et ehkä pääse lastenlipulla mutta jossain toisessa todellisuudessa sun ei enää tarvitsisi kimppailmiintyä ja saisit lahjaksi kellon. Cool eh?

    (ja voi sitä joka ei sua ajattele, ei varmaan tajua mitä menetti.)

    VastaaPoista

parsi minut kasaan