koska olen sun torstaisattumasi

Tämä talo kauttaaltaan puhallettuna rappukäytävä kuin ontto kohta keuhkojen välissä, jäänteissä kaikuu, enkä mä halua mitään muuta kuin löytää jotain millä täyttää ne samat keuhkot taas. Sementtiä tyttö kaktuskosketus, juostaanko kilpaa palkeenkieliin jäätiköllä? Kyllä kiitos ilman jalkapohjia.

Joka ikinen kerta kierrän vallihautojen toiselle puolelle pakoon rakastuneita aurinkoihmisiä, katseeni immuuni pelkälle loisteputkivalolle. Ja kaunis pimeä, se teki musta kovin ruman ja sähköiskutukkaisen

nyt pelkään kuollakseni vain sitä hehkua jota hän on piikittänyt suoniinsa
mä rososiiviksi kärpäspaperiin

ja pakkasen jäädyttämät sormenjälkilabyrinttini päättymässä uusiin umpikujiin

löydänköhän hänet enää milloinkaan

(ehkä

- no hei  ehkä en)

science fiction

Hän ottaa tehottoman särkylääkkeen alkaessaan ajatella liikaa
se on lempein tapa vaientaa perhoset, pilkkoa siivet happoon ilman väkivaltaa
- se on maanantai ja elektroniset kummitukset

Hän puukotti ikkunaruutujaan viidesti,
osaa nykyään teeskennellä varsin hyvin olevansa ainoastaan huonovointinen
ei hypnotisoitu, koskaan

mutta ne toiset silmät ne vasta ovatkin aika huikaisevan peuranmustat silmät  ja niinpä luen kasvojesi kuvaa iltasaduksi tänäänkin

Hän on todistetusti kaistapäinen.

koko kaupunki näytti mädältä appelsiinilta

Peter Pan olkoon muhun kohdistuvan vihan ruumiillistuma. En enää koskaan pääse lastenlipulla valehtelematta.

Sukkani ovat niin mustat etten uskalla katsoa jalkapohjiani. Hiiltynyt tunne jatkuu ihon läpi verenkiertoon aina kolibrinvauhtia läpättävään sydämeen asti. Tunnen pyromaanista häpeää ajatellessani kaikkia niitä tulipaloja, jotka syttyivät askeleistani kotimatkalla
NYT KALLIO HIILTYY KARTIONMUOTOISENA HEHKULAMPPUNA LAUANTAI-ILLASSA

Mutta ihmismyrskyssä (sisäänpääsymaksuksi särkyneet äänihuulet) violettien strobovalojen sankaripoika hyräili hiljaisia rakkauslauluja kitaralleen

ja minä kumosin pääni sisällön linoleumiin unohtaen

etten oikeasti tahtonut tulla näin vanhaksi milloinkaan