Päällimmäisenä ajatuksena miten ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle jotain tällaista, miksi mä sotken kaiken aina näin pahasti ja sitten mä karkaisin salaa Ecuadoriin ensimmäisen saippualaivan mukana. Pelkään hajoavani omenanväriseksi mädäksi eteisen peiliin. Nilkkani on nyrjähtänyt ja käyttökelvoton.
Niin. En tiedä mitä sanoa, mutta mua nukuttaa. Paljon.
Viime aikoina mua on ilahduttanut nämä jutut:
- poika, joka soitti rautatieasemalla harmonikkaa
- Kalliosta löytyvä auringonkukkamaalaus, jonka joku on ripustanut korkealle puuhun (tykkään ajatuksesta niin paljon, että aion ehkä joskus kähveltää sen (idean, en taulua))
- vihreätukkainen ystäväni, jonka takia laukkuni tuoksuu mandariineilta
- Robert Smith sellaisessa hölmössä pörröisessä haalarissa Why Can't I Be Youn musiikkivideolla
- ne yhdet portaat Akateemisen Kirjakaupan takaosassa
- Neil Gaimanin Sandman
- "Hei, sä olet Kellopeliappelsiinin Alex!"
Siksi vain kun unohdan melkein joka päivä että joskus on syytä hymyilläkin.
Voisin vaihtaa Robertin kanssa vaatekaappeja.
VastaaPoistaUuh, Neil Gaimanin Sandman <3
VastaaPoistaViime viikolla hain ekan volume kirjan postista. Melkonen tiiliskivi, painoa vaatimattomat 3,5 kg :D
Utu teetkö sä pahoja :< No mutta jutut sotketaan että ne voisi taas selvittää. Ja Ecuadoriin voi karata vaikkeivät asiat olisikaan huonosti!
VastaaPoistaMjoo, se on kyllä aika ♥ Poikkis oli laittanu tilaukseen vielä pari uutta semmosta.. toivottavasti minä en joudu niitä sieltä postista hakee ja kantamaan :D
VastaaPoistaJa Batman ♥ ^^