perjantai 23. syyskuuta 2011
unohdan olevani olemassa vain teoriassa
solmin itseni rusetille kukkalakanan alle
teeskentelen ruumishuonetta
mankelin läpi, ensin pää, sitten olkapäiden vinot kulmat
kuinka haluan takertua kiinni hiuksiini
keuhkoputken litistyessä yhdeksi kudokseksi
vaaleanpunaisen teinitytönsydämeni kanssa
on odotettava
että vasemman silmän takana oleva punainen piste kuivuu lopullisesti
ei monistaisi kuvaani
traumaantuneiden suoniin viittä eri kemikaalia
ja
kynsillä
varpaat pois
ettekä te koskaan pysty mua nimikoimaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
parsi minut kasaan