perjantai 23. syyskuuta 2011

unohdan olevani olemassa vain teoriassa


solmin itseni rusetille kukkalakanan alle
teeskentelen ruumishuonetta

mankelin läpi, ensin pää, sitten olkapäiden vinot kulmat
kuinka haluan takertua kiinni hiuksiini
keuhkoputken litistyessä yhdeksi kudokseksi
vaaleanpunaisen teinitytönsydämeni kanssa

on odotettava
että vasemman silmän takana oleva punainen piste kuivuu lopullisesti
ei monistaisi kuvaani

traumaantuneiden suoniin viittä eri kemikaalia

ja

kynsillä
varpaat pois

ettekä te koskaan pysty mua nimikoimaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

parsi minut kasaan