haavaheinää

Hss ja hyss, jos repii silmäluomensa rikki, ei voi nukkua enää koskaan. Niin voisin tehdä, tai sitten nukahtaa sadaksi vuodeksi ja upota lakanan läpi sellaiseen maailmaan, jossa on olemassa vain yläkertoja ja autoteitä, joiden keskellä saa kävellä ilman kenkiä. Ja tyhjiä käytäviä, joita liukua päästä päähän sukkasillaan.

En ehkä osaa nukkua enää yksin

tai sitten en vain halua
tai edes yritä

mutta sekin on aika hankalaa

Korvalehteni palavat tomuksi aina päivisin

öisin kuuntelen seinien läpi musiikkia jota ei ole

mietin

kuka naapureista osaisi laulaa korkeat nuotit särkymättä?

minä saatan mennä rikki pelkästä puheesta

joten hyss

joohan?

(Ranteeseeni piirretty punainen sydän haalistuu enkä uskalla nähdä sitä päivää kun se on kadonnut minulta ihan kokonaan. Se on ehkä jo huomenna.)

liikennevaloissa näytän aina sairaalta

Tämä päivä on uusi koulu, räikeiden hiusten valtameri, keijutyttö (puuteripölynkapeat askeleet joita seurata väentungoksessa, ei se haittaa, sanoi hän), käytävällä lujaa nauranut pelottava hc-emo, kahvila nimeltä Taikalamppu, ryhmänohjaaja joka kutsui meitä arvon ladyiksi, kaulaan painettu riekalehaava, vihreät ruumiit ruokalan seinillä ja ilmaiskalenteri, jonka kanteen liimaan kuolinilmoituksia, vieraat nimet kynsilakalla sinisiksi tahrattuina.

Se saatoin olla minä.

Kaikki on niin väsyttävää ja epäselvää, että punahehkuiset kynnet näyttävät rubiinisilmiltä. Palan täyteen reikiä.

ovat pelottavia

Se jatkaa verisuonten jälkiä kuulakärkikynällä, piirtää uudet reitit ylöspäin ja rypistää siniset nauhat sormiinsa

a p u a
mistä kohtaa ne aikoo amputoida?

jalat - jäädä tähän, jäädä kesään, älä katoa
silmät - silmäni, mun rumat silmäni siniharmaakeltatäplä on jo sokea salaisuuksille
kädet - älkää antako otetta, jooko?

Minä.

Ja vielä se, että maanantai pelottaa mua ihan hirveästi.

sillä on silmätkin kuin paperihaavat

Ja joku oli kirjoittanut maahan vaalealla liidulla

I
♥
Pariisin Kevät

sydän ei murskaantunut vaikka sen päältä käveli

en minä vaan joku rohkea joka ei pelännyt kulkutauteja

ne avaavat asfalttiinkin halkeamia

Sitten musta tuntuu että aina kun poistuu elokuvateattereista

on olemassa sade, sade ja johtovyyhdit mun jaloissa

nämä kadut lainehtivat vedenväristä liitupölyä

ehkä huomennakin

enkä mä huomaa sitäkään

antihistamiinimatkustaja

Tänään olen lukenut kirjaa jossa on vihreää ja punaista tekstiä, huomannut että kaikki sukkahousuni ovat varpaiden kohdalta reikäisiä ja juonut kirsikanmakuista ruusunmarjateetä, jota maistoin viimeksi ollessani seitsemän. Taivaalla on näkymättömiä lintuja, Lau Naun Rubiinilasilaulut kaikuvat levysoittimesta ja saatan hymyillä huomennakin

ne linnut tosin lentävät aina ohitseni.