Nimiä leikellään edelleen. Voisinpa luopua omastani sulkeakseni lopullisesti kaiken sen, minkä joskus tulin aloittaneeksi. Tähtilatvat, ompeleiset hahmot, vereni eloonjääneet. Oloni on kuin petturilla.
(Ei kuolemattomuudessa muuta kiehtovaa ole kuin puolet, jotka saavuttaakseen tulee kuolla. Enää nekään eivät juuri kiinnosta minua.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eksyin tähän blogiin ja
VastaaPoistaVAU! Sä oot ihan helvetin hyvä.
Oon nyt jonkin aikaa yrittänyt kehitellä sulle jotain hienoa ja kyynelsilmäistä vastausta, mutta ehkä on silti parempi jos sanon vain kiitos. Kiitos.
VastaaPoista