--- on melkein läpinäkyvä ja vie varjon verran tilaa takanani. Vihaan häntäkin.
Minua kohdellaan kuin luovuttajaa, vaikka reisilihaksiin asti ulottuvat repeymät olivat aina kuuluneet nimettömälle muukalaiselle, eivät itselleni. Jossain nielun kohdalla on kipeä uloke ja sormet ristiin (vilpilliseen rukoukseen ei-kenellekään) kun yritän kutsua satakieltä esiin pimeästä - enkä osaa puhua.
Eilen kirjaston vessan valo oli pyörryttävän sininen. Erotin silti verisuoneni.
sinä kirjoitat aina niin älyttömän kauniisti. voisin kertoa tässä nyt miten paljon oikeasti rakastankaan sun ajatuksia ja sanoja ja lauseita, koska ne on ihan uskomattomia, mutta en taida uskaltaa. se tapa jolla kerrot asioita, on ihana.
VastaaPoistaKonekiväärit on aika kauniita. :D:D:D:D
VastaaPoistaJotenkin tykkään susta enemmän kun et anonyymeile, Joanna. (Ostan sulle konekivääritatuoinnin syntymäpäivälahjaksi niin et unohda mua ikinä!)
VastaaPoistaMoi, mä olen tämä Mian rakastajatar. Runotytöt, vapiskaa!
VastaaPoistapsst, haastoin sinut tämmöiseen: http://aurinkosuussa.blogspot.com/2011/10/liskojen-jalkelainen.html
VastaaPoistaAiniin ja kuten olen varmaan tuhannesti jo sanonutkin, olet uskomaton vau.