lumous kuulosti kauniimmalta

kuuntelen valkosolujani
joiden mielestä olen aivan liian nuori heräämään vegetatiivisesta tilastani

minä en tiedä

miksi nilkkojani ei voida sulkea nimettömän ja peukalon muodostamaan kehään
vielä vuosiin
- tai ikinä

vaihtaa olomuotoa ja planeettaa

Olen salaa laskenut missä lämpötilassa ihmisruumis sublimoituisi. Hups, äkkiä iho antoi myöten ja kiskoi alleen viisi konekivääriä ja räjähdysherkkiä lisäsydämiä. Vähän niin kuin sodassa, kuiskaa hän. Tunnustelen reunoja hihojeni alla ja voin pahoin.

--- on melkein läpinäkyvä ja vie varjon verran tilaa takanani. Vihaan häntäkin.

Minua kohdellaan kuin luovuttajaa, vaikka reisilihaksiin asti ulottuvat repeymät olivat aina kuuluneet nimettömälle muukalaiselle, eivät itselleni. Jossain nielun kohdalla on kipeä uloke ja sormet ristiin (vilpilliseen rukoukseen ei-kenellekään) kun yritän kutsua satakieltä esiin pimeästä - enkä osaa puhua.

Eilen kirjaston vessan valo oli pyörryttävän sininen. Erotin silti verisuoneni.

our hearts beat now but it's only noise

Joku sanoi hei enkä ole päiviin ollut mitään muuta kuin no moi khhköh ja viisi tapaa imitoida mustatakkisia lintuja.

Niitä on parvittain kurkussani. Älkää pakottako mua puhumaan.

Silti toisinaan haluan repiä jokaisen luomen irti iholtani ja polttaa jäljet kiinni mutta tietenkään en tee mitään sellaista vaan säpsähtelen itseni lattianrakoihin ja jalkalistan taakse kun tee tulvii emalipannun yli eikä onnistu häätämään yhtäkään siivekästä. Ja sahalaitoja. Paljon sahalaitoja.

(Olen kai hirvittävän typerä ja säälittävä. Pääni vain on niin täynnä intiaanikesää, etten jaksa välittää.)