pim, olet hypnotisoitu

Miksi lukea aina vain silmiä? Katseen kulkureittejähän on loputtomasti. Tuijotin jälleen sisään korvaasi, sillä se oli ainoa paikka josta enää löytyi samaistuttavaa pimeää.

Ehkä juuri itseäni hylkiäkseni kaipaan silti valoa. Valoa, puhtautta sekä mahdotonta paluuta aikaan, jolloin pystyin pitämään itseäni turmeltumattomana. Kaikki ihmiset tottelevat aurinkoa. Mäkin tottelen sitä, olenhan ihminen. Jos lasketaan yhteen haave aaveesta, aamenesta, aamen vankeudesta ja lopulta aamuvalosta, ei mitään taikatemppuja pitäisi tarvita. Jatkan silti itseni huiputtamista, sillä oon liian turtunut oppiakseni uusia toimintamalleja.

Inhoan ääneni teennäistä nuottia aina kun vannon, etten tarkoita pahaa. Verenvuodatus tulee vielä loppumaan, enkä joskus enää yritä joka sanallani olla soma tai jonkun oma. En saa mitään paitsi rakennukset luhistumaan. Vannon inhoni olevan aitoa. Mitä tämän jälkeen pitäisi tapahtua?

Mun katseeni on juuri tässä. Kerro jos se polttaa kaikesta huolimatta, voin käskeä sen nukkumaan.